tälläistä olen kirjoitellut vihkoon, johon kirjoitin, kun olin parisen viikkoa arestissa:

9.12.2009

Tajusin just, että ihmiset on niin kaksnaamasia välillä. Itellä on yks kaveri, jonka kans on jauhettu ihimisistä paskaa ja yhtäkkiä se alkaa puolustelee näitä ihmisiä ja sitten minä saan sitä paskaa niskaan. Tosin sitten, kun olis mahdollisuus sanoa niinku face to face, niin eipä sitä pokkaa oo ja esitetään niin kaveria, että ei vittu.
Ei vaan jaksa ymmärtää.
Oon nyt ollu nettikiellossa viime viikon torstaista, koska ah-niin-ihana äitini löysi 2 käytettyä kortsua mun huoneesta (kumpaakaan en ole minä käyttänyt). Huomenna oisin pois päässy, mut maanantaina äiti sitten löysi lapun, jossa kaveri oli pyytäny mua kysymään toiselta kaverilta 2 röökiä, niin päättipä jatkaa mun arestia.
Just puhuttiin muuten terveystiedon tunnilla, että on hyvä, kun on ystäviä joihin luottaa, jonka ansiosta sitten aloin miettimään, että onk o mulla sellasia ja totesin, että kyllä on;

Meijän riparin yövahti, Lapanen, on tajuttoman tärkee ja sille voin puhua mistä tahansa maan ja taivaan välillä.
Lauran kans sama, mä kerron sille kaikki ja se kertoo mulle kaikki.
Emmistä en ollu yhessä vaiheessa varma, mutta nyt oon. Tuskin se kenellekkään kertoo :')
Mikkoonki luotan, mutta en vaan halua kertoo sille kaikkea, koska osa asioista on sellasia, mistä en halua puhua.
 

Tän uuen Mikon kans on nyt menellään sellainen söpöilysuhde, eli ei olla yhdessä , mutta kai tää siltiki on melko vakavaa.
Söpöilysuhteen määritelmä: Pusuttelua, halailua, yhessä nukkumista yms. Sellasta mukavaa ja söpöä.